Mittelspitz on alkuperältään saksalainen, hyvin vanha rotu. Suora käännös rodun nimestä onkin keskikokoinen saksanpystykorva.
Korkeutta näillä koirilla on 30-38 cm, ja värejä löytyy mustasta valkoiseen sekä lähes kaikki värisävyt siltä väliltä. Yhteistä kaikille mittelspitzeille on liioittelematon rakenne, helppohoitoinen,
näyttävä turkki, joka muodostuu pohjavillasta ja päällyskarvasta, pienet pystyt korvat ja kettumainen ilme, tuuhea kieppihäntä sekä iloinen ja omistajaansa kiintyvä, reipas ja toimelias luonne. Rodulla ei ole riistaviettiä,
ja ne ovat hyviä pikkuvahteja. Haukkuherkkyys vaihtelee yksilöittäin. Kuitenkin mittelspitz on aina hälyttävä vahtikoira. Mittelspitz sopii hyvin lenkkikaveriksi myös hölkkälenkeille sekä näyttelyharrastukseen
kuin myös agilityyn ja tottelevaisuuskoulutukseen. Se on usein hyvin miellyttämisenhaluinen ja ottaa ihmiseen kontaktia itsenäisesti - siksi sitä on mukava kouluttaa.
Siinä missä mittelspitz on pitkäikäinen, suhteellisen terve, helppohoitoinen, säänkestävä ja sopeutuva koira,
joka on helppo ottaa mukaan joka paikkaan, se on myös usein hidas kehittymään. Tämä tarkoittaa pentumaista käytöstä ja toisinaan epätasapainoista fyysistä kehittymistä. Moni mittelspitz on "kypsä"
vasta selkeästi päälle kaksivuotiaana ja parhaimmillaan ulkoisesti joskus jopa tätä myöhemmin. Siten se on kärsivällisen ihmisen koira.
Vaikka rodun historia on pitkä, ja se kuuluu Euroopan vanhimpaan "koiraperheeseen", sen virallinen taival alkoi vasta vuonna 1969. Tästä
syystä koirakanta on vielä huomattavan epätasainen - koirien tyyppi, koko ja väritys vaihtelee. Nykyinen kanta pohjaa
sekä Keski-Euroopan alkuperäisiin mittelspitzeihin että ympäri maailman "ylikasvaneisiin" saksanpystykorvien pienempiin muunnoksiin, jotka hyväksyttiin virallisiksi roduiksi yli 70 vuotta aiemmin. Rodun jalostuksellisesti lyhyt ikä ja liioittelematon ulkonäkö
ovat jonkinlaisen terveyden tae. Mittelspitzeillä ei ole ns. tyypillisiä elämänlaatua heikentäviä vikoja tai sairauksia, kuten allergioita, korvatulehduksia tms. Harvakseltaan tavataan epilepsiaa tai autoimmuunisairauksia.
Yli 15 vuoden aikana olemme itse hoidattaneet eläinlääkärillä
rokotusten ja terveystarkastusten lisäksi lähinnä joitain tapaturmia ja haavoja, olemme siis olleet hyvin onnekkaita. Kasvateistamme on tullut esiin yksi vanhan koiran epilepsia-tapaus, addisonintauti-tapaus, suolistosairaus, trakeakollapsi,
selkärangan kehityshäiriö ja muutamalla koiralla sydänvikaa sekä muutama muu kosmeettisempi vaiva. Yli 250 koiran otannalla tämä lienee tilastollinen todennäköisyys, mutta myös rotujen keskiarvon parhaasta
päästä.
Mittelspitzeiltä tutkitaan jalostuskäyttöä varten silmät ja polvet. Joskus lonkat ja kyynärät. Silmäsairauksista on tavattu progressiivista retinan atrofiaa (PRA, periytyvä, mutta periytymismekanismi vielä tuntematon), kaihia sekä retinan dysplasiaa (RD, multifokaali). Lisäksi ylimääräisiä
ripsiä ja joitain sikiöaikaisia kehityshäiriöitä. Näistä PRA ja kaihi sokeuttavat koiran ennemmin tai myöhemmin. Muilla on enemmän kosmeettinen vaikutus koiran terveyteen, mutta
jätettynä huomiotta jalostuksessa voivat aiheuttaa suurempia terveysongelmia.
Patella luksaatio eli kansankielellä "polvivika" lienee
mittelspitzien vaivoista se merkityksellisin: 1. asteen polvi vielä haittaa koiraa suhteellisen
vähän, mutta mitä voimakkaammasta polvinivelen löysyyden asteesta on kyse, sitä enemmän se haittaa koiran elämää
ja altistaa sitä nivelrikolle. 4. asteen polvi vaatii aina leikkaushoitoa, jotta koira kykenee liikkumaan ja toimimaan. Eläinlääkärit suosittelevat leikkaushoitoa lähes poikkeuksetta jo 2. asteen polville, jotta pahimmalta nivelrikolta
säästyttäisiin. Polvet voivat löystyä iän myötä. Tästä syystä Kennelliiton suositus on, että polvet tutkitaan koiran täytettyä 3 vuotta, vaikka sillä olisi aiempikin polvitulos. Polvivika periytyy siinä missä mikä tahansa muukin rakenteellinen ominaisuus. Tästä syystä Mintgarden's -koirat
ovat muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta vain täysin tervepolvisista (0/0) vanhemmista.
Viime vuosina mittelspitzien lonkkia
ja kyynäriä on alettu kuvata lähinnä agilityn tarpeita ajatellen. Koiraa ei ole syytä altistaa voimakkaalle fyysiselle rasitukselle, mitä agility kilpailulajina on, mikäli sillä on rakenteellista heikkoutta. Tähän
mennessä saadut tulokset toteuttanevat tavanomaista kaavaa, jossa suurin osa koirista saa tuloksen B tai C. A-lonkkia esiintyy myös. Muutamat D- ja E-lonkat ovat tulleet vastaan. Koska tuloksia on vielä suhteellisen vähän eikä
lonkkavaivaisia koiria ole toistaiseksi tullut esiin yksittäistapauksia enempää, lonkkien suhteen on vielä hankala asettaa tavoiteohjelmaa. Mittelspitz massaltaan pienenä rotuna ei välttämättä oirehdikaan lonkkiaan
samalla tavoin kuin suuremmat koirarodut.
Mittelspitz sopii kokonsa ja ominaisuuksiensa puolesta lähes jokaisen talouden tarpeisiin ja olosuhteisiin. Lasten leluksi tai sohvankoristeeksi siitä ei kuitenkaan
ole. Rotu vaatii johdonmukaista käsittelyä, koulutusta ja sopivasti tekemistä. Oikein kasvatettuna mittelspitz on parasta mahdollista seuraa ja palkitseva harrastuskaveri.
Pienten seura- ja harrastuskoirien ykkönen!